Oodi asiakaspalvelijoille

Julkiselta Facebook-sivulta poimittua. Meni herne nenään.

Provosoiduin viimeinkin kirjoittamaan aiheesta, jonka tiimoilta tuuletan tunteitani ääneen noin viitenä päivänä viikossa.

Pari kuukautta takaperin todistin kaupassa asiakkaan vaihdevuosiraivareita koskien kaupan huonoa valikoimaa. Urheana asiakaspalvelijoiden valkoritarina kiepautin itseni suorastaan hämmästyttävän sulavasti kassalinjalle nuudelipakettia raivokkaasti heristellen ja avasin sanaisen arkkuni kuin tulen konsanaan - että näinköhän kohtelet sinua palvelevaa, mutta valitettavasti taikuuteen kykenemätöntä kassahenkilöä! Ei vaan mun kuullen, alahan täti pyytää anteeksi!

Mun päähän ei vaan mahdu se, kuinka jotkut kokevat oikeudekseen sylkeä päin asiakaspalvelijoita milloin mistäkin, yleensä hyvinkin mitättömästä syystä. Laitteiston äkillinen rikkoutuminen, kolari länsiväylällä tai tuotteen x loppuminen kun ei yleensä ole sen sinua palvelevan henkilön vika. Mä en ihan heti usko, että monikaan kassahenkilö väittää piruillakseen minitomaattien olevan loppu, tai että bussikuski rallittelisi aikansa liikenneympyrää, jotta saisit varmasti istua tovin perse kohmeessa pakkasessa.

Toinen yleinen harhaluulo tuntuu olevan se, että asiakaspalvelijat ovat jonkin sortin taikureita ja että kättä heilauttamalla saadaan laitteisto pelittämään, bussit aikatauluun ja safkat kultaisella tarjottimella pöytään kannettuina noin sekunnin murto-osassa. Inhimilliset erehdyksetkin tuntuvat toisinaan siltä, kuin olisit asiakkaan näkökulmasta vastuussa vähintään paloittelumurhasta. Ja kyllä nykyään pahan mielen tullen Iltalehden puhelinlinjat laulaa ja somessa noustaan komealla äläkällä barrikadeille.

Monet puolustautuvat vetoamalla asiakaspalvelijoiden töykeyteen. Itse näen asian pikemminkin niin, että metsä vastaa miten sinne huudetaan; koko päivän asiakkaiden suoranaista vittuilua katseltuaan ei hymy välttämättä ole enää yhtä herkässä, mutta nousee kyllä esiin vastapuolen osoittaessa hyviä käytöstapoja. Katsekontakti, hymyily, tervehtiminen ja kiittäminen tuntuu olevan monelle niin ylitsepääsemättömän vaikea yhdistelmä, että moista harvinaisuutta kohdatessa on pakko arvostaa.

Asiakaspalvelijan on toki syytä olla hieman paksunahkaisempi, mutta se ei oikeuta asiakasta suoranaiseen vittuiluun ja ylenkatsomiseen. Mun mielestä on vaan käsittämätöntä, että jotkut todella kehtaavat simputtaa niin nuoria kuin vanhempiakin asiakaspalvelijoita asioista, joille he eivät yksinkertaisesti voi mitään. Kyllä muakin sieppaa, mikäli kaupasta ovat paprikatucit loppu, mutta ei mulla tosiaan tulisi mieleenkään syytää kaipauksen täyttämää menkkarageiluani viattoman kassatyllerön niskaan. Mitään muuta en toivo, kuin ymmärrystä ja samanarvoista kohtelua kaikilta asiakkailta missä sitten ikinä asioivatkin.

Välillä tuntuu, että moni kuvittelee olevansa asiakaspalvelijaa ylempiarvoisempi. Jos mä jotakin kannatan, niin pakollista asiakaspalveluduunia jokaiselle vaikka työharjoittelun muodossa. Oppisivatpahan kuinka kanssaeläjiä kohdellaan, saatana.