”Onko median välittämä ihannevartalokuva realistinen tavikselle?”

Ei ole.

”Miehen ihannevartalo on kovan työn takana, naisten tarvitsee vain olla mättämättä roskaruokaa turpaansa!” on rasittavan yleinen argumentti asiasta keskustellessa. Tottahan se on, että naisen ihannevartalo perustuu pääasiassa hoikkuuteen ja miehen taas kivikoviin vatsalihaksiin, mutta siitäkin huolimatta ihmettelen geenien vaikutuksen suoranaista vähättelyä. Mitähän kettua, darrapitsan väliin jättämiselläkö mä saan taiottua itselleni naisellisen lantion ja e-kupin hinkit?!

Itse koen naisen ihannevartalon hoikkana, mutta muodokkaana. Rintavarustuksen koon, kapean vyötärön ja leveän lantion takaavat tasan loistavat geenit, eikä poikamaisen suoraa kroppaa loihdita hekumallisen kurvikkaaksi sen enempää terveellisesti syömällä kuin reenaamallakaan. Tietyllä tapaa miesten ihannevartalokuvaa voisi sanoa jopa aavistuksen realistisemmaksi; vaikka lihasmassan kasvattaminen vaatiikin verta, hikeä ja kyyneliä, on huonoilla geeneillä siunattujen naisten taas mahdoton muuttaa luustoaan vallitsevien kauneuskäsityksien mukaiseksi. Enkä mä varmasti ole ainoa, jolla iskee laihdutuksen edetessä kiperä valintatilanne joko muotojen tai pyykkilautavatsan välillä. Kumpaakin en vaan voi saada ja se jos mikä nakertaa.

Vartalotyyppi itsessään sanelee jo niin paljon, että mun mielestä asiasta on käytännössä turha edes kinastella. Kivat geenit eivät mene aina tasan, eli median luoma ihanne voi tosiaan olla tavikselle täyttä utopiaa - niin miehelle kuin naisellekin. Lisäksi en koe kauneutta hoikkuuden tai lihaksien sanelemaksi, vaan jo pelkkä sympaattinen hymy painaa vaakakupissa niin maan perkeleesti enemmän.

Kaunista sunnuntaita kaikille, mää meen keräilemaan kaaottisia aivojani ja valmistautumaan henkisesti huomiseen työpäivään...!