Pojat pilaa demimäisen fiilixen

❞ joomie 06.07. 23:57 (1/150)

Syrjäydyn tahallani tästä yhteiskunnasta naisettomuuden takia. En siis aio koskaan edes hakea töitä. Ja kenen maksettavaksi tämä tulee? No, tietenkin työssä käyvien naisten, koska miesten työttömyysprosentti on isompi kuin naisten. Kiva olla teidän naisten elättinä. Itsehän tämän aiheutitte kaikilla torjumisillanne. ❝

Olipa kerran demi.fi ja… Eiku hei, mitä vittua mä just luin?

Yksi sana: verbaalioksennus. Lisää sanoja: Miten ylilaudalta karanneiden katkerokundien voi olla niin tolkuttoman vaikea ymmärtää, ettei parinvalinta perustu järkeen? Joo, me naisethan syrjitään niin kutsuttuja betapoikia silkkaa ilkeyttämme.

Mää en vaan näe minkään maan logiikkaa siinä, miksi syyllistää naisia (tai ylipäätään ketään) torjunnasta ja nirsoilusta. Siis ihan oikeasti, jos ei vain tunne toiseen oikeanlaista vetoa, on mielestäni turhaakin turhempaa syytää katkeruuttaan toisen niskaan ja kiukutella maailman tappiin asti inhimillisestä kykenemättömyydestä taikoa tuosta vain esiin suuria tunteita ja roihuavaa intohimoa.  Vai miten on, pitäisikö sitä ihan tosissaan hankkia perheauto ja löytöeläinkodin sekarotupiski henkilön kanssa josta ei oikeasti edes välitä? Molemminpuolisen välittämisen sijaan on siis ihan okei seurustella vain seurustelun vuoksi?

En koe itseäni nirsona, mutta kyllä se tunteiden herääminen tiettyä särmää vaatii. Se on ihan sama, oletko sä strategisilta mitoiltasi parillakymmenellä sentillä varusteltu seteleissä kylpevä adonis – jos mä en pudottele tavaroita sun seurassa silkasta ihastusjännäilystä, on pelisi pelattu ja hellurei. Vaikka katkeruudessaan kierivät betapojat toisin kuvittelevatkin, mä en ihan tosissani pysty päättämään kenestä viehätyn. Loppujen lopuksi mä en oikeastaan edes tiedä, mitkä ominaisuudet miehissä tarkalleen ottaen saavat mun sukat pyörimään. Järkihän tästä on kaukana, pitää vain olla sitä jotain!

Kieltämättä olisi toki aika helkkarin siistiä, jos vois huomenna heräillessä päättää diggailla sitä tasapainoista unelmien heppitelinettä, jota äitikin kutsui oikein mukavaksi pojaksi. Raastaa se munkin kylmää sydäntä hoksata kerta toisensa jälkeen rämpivänsä samassa turhautuneisuuden turpeessa vallattoman ja välinpitämättömän kundin jäljiltä. 

Vaan miksi mä kuolaan lukuisten mahalaskujen jälkeenkin niiden vallattomien ja välinpitämättömien perään?

Itsevarmuus. Se on kuumaa kamaa, pojat!

Mua inspanneen keskusteluketjun voi lukea täältä. Keksi sille, joka spottaa mun ei-niin-salaisen nimimerkin. :D