Hau, vuf ja mur!
Mä olen Tessa, kohta 10-vuotias labradorinnoutaja, joka asustaa samassa paritalonpätkässä itse blogin pitäjän kanssa. Koska me ollaan parhaita kavereita aina ja ikuisesti, ajattelin kertoa hieman itsestäni.
Sitä sanotaan, että vastakohdat vetävät puoleensa. Mä olen eri mieltä, sillä me ollaan Jennyn kanssa aika samiksia eikä siltikään saada toisistamme tarpeeksemme. Toisin sanoen olen energinen ja ikuisesti lapsenmielinen äksypää, jolta ei oveluutta ja temperamenttia puutu. Voitte siis vain kuvitella, mitä kaikkea me Jennyn kanssa keksitään.
Me ollaan kovia tyttöjä riekkumaan! Jenny pelaa mun kanssa palloa, leikkii piilosta, haastaa juoksukilpailuihin ja paaaaljon muuta. Aina meno ei kuitenkaan ole niin hulvatonta - välillä Jenny joutuu pulaan vieraiden ihmisten kanssa, mutta useimmiten olen pelastamassa tilanteen pelottavalla murinallani ja haukahduksillani. Tosin yleensä Jenny väittää, ettei hätää oikeasti ole...
Jennyn mukaan en ole stereotyyppinen labbis. Puolustan kotiani ja etenkin Jennyä viimeiseen asti, enkä pidä vieraista elleivät omistajani heitä hyväksy. Olen myös kova kiukuttelemaan poikakoirille, vaikka välillä näytänkin kiusallani vihreää valoa suoran torjumisen sijaan. Leikkimistä ja painimista vastaan mulla ei ole mitään, ja intoudunkin helposti rallittamaan pitkin kyliä tuhatta ja sataa. Lenkkeillessä en tarvitsisi lainkaan hihnaa, sillä pysyttelen kuuliaisesti omistajieni vierellä. Muutamaan kertaan olen tosin heidät hukannut, kun mokomat ovat yllättäen menneet piiloutumaan puiden ja kivien taakse. Nauraneet vielä makeasti paniikilleni, julmurit.
Vaikka olen muiden mielestä jo vanha, ei se näy ulospäin kuin harmaantuneesta kuonostani. Jennyn tapaan kärsin valtaisista energianpuuskista, joita myös "herp derp"-kohtauksiksi kutsutaan. Ennen vanhaan Jenny otti mut mukaansa juoksemaan, mutta nykyään joudun jäämään kotosalle kortisonikuurin takia, joka rasittaa sydäntäni. Olen koko ikäni kärsinyt allergiasta, jonka aiheuttajaa ei vieläkään tiedetä.
Sohvalla löhöily ei kuitenkaan haittaa mua; päin vastoin diggaan lepäillä koivet reteästi kohti kattoa. Pienempi sohva on mun paikka, sillä isommalle sohvalle mulla ei ole kuulemma mitään asiaa. Tosin välillä nukun siellä yöni ja siirryn perheen pään heräillessä huomaamattomasti lattialle. Jenny tietää sen, mutta se ei kerro muille.
Tykkään tosi paljon pehmoleluista. Lempileluni on Jennyn antama musta koirapehmo, jota nimitetään yleisesti "pennuksi". Muita suosikkejani ovat Fasu-fasaani, Aapu-ankka ja valtaisa karvapallo. Olen myös labradorimaisesti hyvinkin kaikkiruokainen, mutta parhautta ovat "juustopäivät", jolloin Jenny palaa töistä mukanaan juustohampurilaisia. Saan aina yhden kädestä syötettynä suolakurkkuineen päivineen. Lellityksi väittävät, vaikka omasta mielestäni olen kova muidu.
Mulla on paljon lempinimiä. On Tepua, Tepsutinta, Teppanaa, Pösilöä, Riemuidioottia ja Kinttua. Viimeiseksi mainittu on kuultavissa lähinnä Jennyn suusta, mitä lie vihjaa...
Loppuun vielä itse bloggaajan valitsemia kuvia, joissa mä kuulemma ilmennän höpsöä luonnettani. Söpöä, eikös?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti