Näin loman loppupuolella on hyvä miettiä, kuinka
takinkääntäjäksi sitä itsensä tunteekaan työelämässä. Mikään maailmassa ei
nimittäin vituta mua niin paljon kuin se, kuinka meidän kaikkien pitäisi olla
samasta muotista repäistyjä riemuidiootteja toivottelemassa konemaisesti hyviä
päivänjatkoja ja ruokahaluja. Siis on se nyt saatana, että mun kaltaiset
ihmisperseet joutuvat väkipakolla elostelemaan normaaliin kanssakäymiseen kykenevien
joukossa vailla muita vaihtoehtoja. Jos mä saisin kirjoittaa esimerkiksi omalle alalleni vapaamuotoisen työhakemuksen kaikessa rehellisyydessään, se menisi about
näin!
(Ja sinä, joka olet tulossa heittämään "no kantsisko muuttaa vähän asennetta" -neronleimauksen: teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, joten asenneongelman sijaan tässä on kyse lähinnä mun äärimmäisen huonosta huumorintajusta. Legenda nimittäin kertoo, että mää oon oikeasti ihan kelpo työntekijä!)
Moi!
Olen 19-vuotias tyttö/nainen/tissiotus/suttura/younameit pk-seudulta.
Ammatiltani olen turhantoimittaja jota myös media-assistentiksi kutsutaan. Koska
kolmen vuoden turha koulutus ei opettanut mulle muuta kuin pikanäppäimet copypastettamiseen,
olisin sopiva henkilö tähän tehtävään tiimin sluibailijana ja muiden kunnian
anastajana. En oikeastaan edes haluaisi
tätä paikkaa, sossupummeilu on vaan niin last season.
Koska ”parhaat pikku priimustytöt nuolee open mattoa”, valmistuin
Omnian Ammattiopistosta keväällä 2012 hyvin arvosanoin. Tutkintolinjani
hyödyllisyys takasi minulle unelmieni työpaikan pikaruokalafkasta, jossa sotken
ja rikon pyörremyrskyn lailla kaikkea tielle sattuvaa. Pääasiallinen
työtehtäväni on hillitä haluani työntää pääni rasva-altaaseen ja olla
räjäyttelemättä pirtelökonetta.
Tätä ennen olin puoli vuotta vuosina 2011 ja 2012
työharjoittelussa eräällä mediakonsernilla. Siellä oli kivaa, saatiin hedelmiä
joka perjantai.
Kesällä 2011 taas rääkkäsin itseäni henkisesti puhelinmyyjänä. Kaksi
kuukautta kestäneestä työsuhteesta jäi käteen viha puhelimessa puhumista kohtaan,
eli vittujakos soittelette.
Vanhoina hyvinä aikoina olin hullu nörtti, joka koodasi muna
huurussa esim. HTML:ää, CSS:ää ja JavaScriptiä. Tätä nykyä osaan just ja just
koodata parit laatikot viereikkäin, ja harmonisten värien valinta on
graafisesti heikentyneelle aivotoiminnalleni katkeransuloista tuskaa.
Oikeastaan voisi sanoa, etten osaa mitään. Paitsi repiä hiuksia tukoittain päästä samaan tahtiin jalan polkemisen kanssa.
Työntekijänä olen motivaation puutteesta kärsivä
laiskottelija, joka mielellään sysää paskaduunit muiden niskaan ja vetäytyy itse nurkkaan joko mököttämään tai pieksemään suutaan. Vaikka välttelen arkipäiväisiäkin sosiaalisia tilanteita ja olen
vieraita kohtaan varautunut, on tapanani möläytellä spontaanisti asiattomiksi luokiteltavia
kommentteja muille epäedullisissa tilanteissa. Olen useimmiten sanaharkan keskipisteenä, sillä kärsin
auktoriteettiongelmasta ("tee ite!"), impulsiivisuudesta sekä kärsivällisyyden totaalisesta puuttumisesta.
Vapaa-ajan harrastuksiini kuuluvatkin riidan ja kaaoksen kylväminen, dokaaminen
ja yleinen hyödyttömyys.
Mikäli herätin jostain kieroutuneesta syystä kiinnostuksenne,
ottakkee yhteyttä. Lähettäkää vittu vaikka savumerkkejä.
XOXO, Jenny
