Menolippu Mikä-mikä-maahan, kiitos

"Jenni, me ollaan julkisella paikalla. Täällä käyttäydytään."
- Höpsö toveri

Viikonlopun villiä teinimeininkiä häpeiltyäni kommentoi äiti, että viimeistään huomenna 20 vuotta täyttäessäni mun olisi viimeinkin syytä aikuistua. Mutta koska Peter Pan -syndroomaa ei noin vain paranneta, on mun korkea aika tunnustaa (ihan aikuisten oikeesti) olevani ikuisesti 12-vuotiaan tasolle jämähtänyt, ajoittain hyvinkin nokkava tenavanketku. Tiettyjen asioiden saralla mää en vaan suostu aikuistumaan!

Jos joku painaa mitä tahansa nappulaa, niin se olen perkele minä. Hississäkin mä revin pelihousuni suhteellisen rivakasti, mikäli joku vinkuvonkupentu vaatimalla vaatii saada painaa – ja taivas varjele niiden perheenäitien mulkoilua, kun mä estän tylysti pikku kullanmurun aikeet painamalla ensin!

”Märkä maali” ynnä muut ”älä koske”-kyltit lapsettavat mua niin auttamattoman paljon, että totta munassa sitä on pakko vähän tyyppailla ja iskeä tahmatassunsa juuri niihin pahimpiin töhniin ja mönjiin. Ko. anarkiapuuskia seuraa yleensä hyvinkin rasittava ”mun kädet on iha mäiskees!” -valitus.

Mäkkärissä parasta on Happy Mealin lelut. Tosin ilkeä äiti heittää niitä säännöllisin väliajoin roskiin, koska mulla on kuulemma ikävä tapa viljellä niitä ympäri kämppää…

Lätäköt ja sadetanssit – irtiotto aikuisuudesta. Vaikka mulla ei ole ollut kumisaappaita vuosikausiin, tilanteen salliessa mä kyllä intoudun lennättämään rapaa kuin 8-vuotias sottapyttyriiviö konsanaan. Haikeudella muistelen aikaa, kun spontaaneja sadetansseja eivät estelleet pakkelit naamassa ja vaivalla lakassa uitettu tukkareuhka.

Paperipussipäähineet ja pillit ikenissä (”mää oon mursu!”) on jokaiselle duunitoverille tuttuakin tutumpi näky, ja hassuttelukohtauksen iskiessä mua on miltei mahdoton komentaa tekemään mitään rakentavaa. Arvostaisin kyllä kovasti, mikäli vain saisin jatkaa vajaaälyisyyteni ilmentämistä esim. leikkimällä ja rakentamalla pahvilaatikkolinnoja – PALKALLISESTI!!!

Myös yleinen perseestä oleminen ja muiden härnääminen kuuluvat mun niin sanottuihin leipälajeihin. Kun yhdistää näpistelyn, nipistelyn, sarkasmin ja ironian mun pahimpaan riiviövirneeseen, sitä saa oikeasti itsekin miettiä, miksei porukka kisko mua tuntia turpaan tauotta. Oppisinpahan olemaan.

Loppuun vielä ilmapallot. Jos mä jostain olen katkera, niin siitä ettei mulle enää tarjota ilmapalloja ostareissa. Oikeesti, ilmapallot on jokaisen ihmisen perusoikeus ja ”lattia on laavaa” -leikki parasta ikinä!

Mutta mikäs tässä ikäkriisiin valmistautuessa, kun videoista pyörii Leijonakuningas ja limussa (no okei, siiderissä!) koreilevat eri väreissä vilkkuvat jääpalat. Hyvää synttäriä, minä!

Teemaviikko: "Nyt ottaa lettiin nuppiin koppaan kupoliin, risoo pännii nyppii hatuttaa potuttaa plus ne normaalit sukuelinvariantit"

Lopeta lukeminen jo tähän, mikäli parit vitut ja saatanat sinkoavat herkät hermosi tyystin raiteiltaan.

Koska mä päätin jo heti maanantaina olla koko viikon niin maan perkeleen huonolla tuulella, sain loistoidean (ahaha) naputella päiväkohtaisesti milloin mistäkin verenpainetta kohottavasta asiasta. Että sil viisii sit, saatana. "Oliks menkat" -heittoja odotellessa. 

Maanantai

Kuusivuoroisen työviikon alku sekä Peter Pan -syndrooma. Kouluhaut ovat taas alkaneet varsin messevästi –  eihän mulla ees ole harmaintakaan hajua mitä mä haluaisin Isoksi Tytöksi™ kasvettuani tehdä! Sieppaa olla näin saamaton vässykkä, joka ei osaa suunnitella tulevaisuuttaan seuraavan viikonlopun juomatarjontaa pidemmälle.

Ja toimittajakoulutus. Viime vuonnakin jäi valintakokeisiin pääsy kiinni YHDESTÄ (1) VITUN PISTEESTÄ.

Tiistai

Hurraa, terveydenhuolto. Soittelin kesäkuun alussa terveyskeskukseen oikeasta säärestäni, jonka varaan pystyin kivulta hädin tuskin astumaan. ”Syö buranaa ja lepää” -ohjeistuksen saatuani kärvistelin kinttuni kanssa about kuukauden, jonka jälkeen asioin työterveyden puolella. Röntgenissä hokasivat snadin murtuman sääressä, mutta seuraavana päivänä yleisen puolen kirurgilla meininki oli taas se sama ”jos nyt vaan venaillaan ja katsellaan, etköhän sä alle kuukaudessa taas loiki lailla villivarsan”.  Vaikka osa tätä purnausta on mun omaa jämäkkyyden puutetta (suuresta uhostani huolimatta ”nyt hoidatte mut kuntoon, jumaliste!” on mulle tyystin tuntematon lause…), on se silti niin maan perkeleen kumma, että mun ”lepäämällä paraneva” koipi on vieläkin kipeä eikä liikunnasta sovi näin ollen edes puhua. Nyt reippaat kolme kuukautta lepäiltyäni alkaa pikkuhiljaa riipiä!

Keskiviikko

Mistähän vitusta lähtien dösään on ollut naamaraja?! Tänään mun sateenraiskaama pärstä ei näemmä hotsittanut, sillä mut feidattiin tylysti pysäkille huitelusta huolimatta. Alan epäillä, että mukavat bussikuskit ovat vain satuolentoja. Vähän niin kuin tontut.

Töistäkin oli omput loppu, saatana.

Torstai

Ei kukko käskien laula - eikä Jenny hymyile. Mä en kerta kaikkiaan siedä sekuntiakaan komentelua, painostusta ja väkisin muiden kanssa samaan lampolaan (bääbää) ahtamista; vähäinenkin simputus herättää sillä siliän tien mun sisäisen uhmaikäisen lapsen, joka tekee kaiken lähes päinvastoin kuin pyydetään.  Jos mä jotain haluan, niin kukkia omassa pellossani vailla liiskaantumisen pelkoa.

Ja mitä vittua Sabotage tekee Idolsin tuomarina?! Se saa mun pelihousut repeemään.

Perjantai

"Yks mun vitun läski tatuoitu kaveri dissas gaypridee."

No ei vaiskaan, mun kaveri on vaan vähän höpsö. Mutta tänään mä olen tosiaan lukaissut parit uutiset ja onnistunut sen ansiosta kasvattamaan itselleni noin 159,9 senttisen mahtimelan keskelle otsaani.

Jani Salomaa järjestää Hetero Priden, koska ”media pakottaa kaikki suvaitsemaan seksuaalivähemmistöjä”

Ilmeeni lukiessani uutisia.

Tästä sen verran, etten mä voi kerta kaikkiaan uskoa tuon äijän olevan edes tosissaan. Jo pelkkä argumentointi on tasoltaan niin järkälemäisen surkeaa, etten mä edes harkitse muuttavani kantaani Hetero Priden suhteen. Katsotaan asiaa uudestaan sitten, kun mäkin olen lihaa syövä valkoinen heteromies, joka on päässyt kunnialla läpi legendaarisen Elämän Kovan Koulun. Kyllä sitten kelpaa puollustaa isäm maata homosaatiolta. Sieg Heil!

Työttömille tulossa työvelvoite

Tiivistän kantani lyhyesti facebook-päivitykseni muodossa: "Korkeasti koulutetuille todellinen nöyryytys. Vapaamatkustamisesta ja "emmä niiq mitää töitä jaxa" -asenteesta taas saisi sakottaa heittämällä rahahanat kiinni. Tällä tavalla, näin on marjat. (y)"

Lauantai

Ei helvetin kuustoista ja taivaan kakskyt tätä mun painojojoilua. Vielä viime viikolla mun ex-ratsastajan (miks mä luen tän koko ajan "rakastajan"?!) lössähtäneet kankut mahtuivat vielä täysin kivan kireisiin farkkupöksyihin, mutta tällä hetkellä musta tuntuu että mun alaruumista verhoavan kankaan puristus vie multa järjen ja hengen. Alan olla varma, että mä oikeasti lihon jo pelkän tuplajuuston ajattelemisesta.

Alahan koipi parantua, haluun lenkille.

Sunnuntai

Omaa rähmäkäpälyyttäni lukuun ottamatta (teloin töissä pikkurillini roskiksen reunaan…) mua ei ole harmittanut tänään pätkääkään. Usko-vitun-matonta, ehkä mä en olekaan menetetty tapaus!

Näihin fiiliksiin on hyvä lopetella. Varautukaa ensi viikolla positiivisuuspostaukseen!

Otsikon lainausmerkeissä oleva teksti on lainattu Virpi Hämeen-Anttilan kirjasta Suden vuosi. 

Ja todistettavasti käyntikortissasi “taiteilia”

Kuvapostaus, koska oon raivorunkannut jo pari tuntia blogin leveyksiä ja melkein tuhertanut itkua siksi, että varsinkin kuvat näyttävät typeriltä bloggerin keskittämisvaikeuksien takia. Tosin propsit siitä, että sain viimeinkin vaihdettua sivupalkin fontin päivämääräotsikosta poikkeavaksi omin pikku koodailuin! Kyllä tää tästä.

- - -

Ajattelin olla tänään aivan helvetin rohkea ja julkaista viimeinkin parit piirrokseni. Kahta ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta on tuotanto vuosiluokkaa 2011-2009, sillä nykyään mun piirtäminen on jämähtänyt pahasti tyylikriiseilyn aiheuttamaan artblockiin ja yleiseen kiireeseen (lue: laiskuuteen).

Kuvien synkkyys menee tunnepiirtämisen piikkiin, koska mää en jostain syystä iloisena hirveämmin suttaa. Kai mulla joku teiniangstivaihekin oli (ja on edelleen, niisk), kuka tietää. Koiratyttöily sieppaa kans vähä, sääli ettei ees parit hevostuhrut olleet julkaisukelpoisia.

Elkäähän järkyttykö!

Art trade, Sirpaleen hahmo Rhota.

2009!

Ysiluokan kuvistunti, jee.

Furballcats on legenda. Tästä metsästysreissusta on tehty myös animaatio!

Onpa muuten tylsiä ja ykspuolisia kuvia. Pakko mun tiedostokätköistä on jotain muutakin löytyä, lisäilen jos natsaa!

Mä en enää ikinä...

• pelaa juomapelejä viinalla. Varsinkaan fuck the dealeria.
• sheivaa kännipäissäni kulmakarvoja kokonaan pois. Ne ei vieläkään kasva normaalisti!
• kävele kuutta kilometriä kotiin kaatosateessa ilman kenkiä.
• tee pirtelöitä tarkistamatta, että kaikki letkut ovat varmasti koneessa kiinni.
• anna humalaisten ihmisten tupeerata hiuksiani. Seuraavan aamun harjausoperaatio oli lievästi sanottuna AUTS!
• juo Gin Lemonia.
• ... tai Gambinaa.
• ... tai El Tiempoa.
• hyppää alas motarin kalliolta, koska "oikoreitti".
• juo litraa viinaa (ja rutosti muuta) yhdessä yössä.
• unohda pitsaa uuniin.
• ...tai spagettia liedelle, vaikka veitsellä leikattava spagettimöykky bravuurini onkin.
• sammu suihkuun sukat kintuissa ja viinapullo kainalossa.
• syö maksamakkaraa krapulassa.
• matkusta villin yön jälkeen julkisilla kotiin "tykkään isoista" -teksti otsassani.
• katso kauhuleffoja yksin keskellä yötä.
• pyöräile humalassa. Lopputulos on aina oja.
• kannusta äitiä luovaan ruuanlaittoon. Sain ikuiset traumat täytetyistä paprikoista.
• lähde "parille", mikäli seuraavana päivänä on töitä.
• värjää hiuksiani oransseiksi.
• ota työvuoroja vastaan humalapäissäni. Se siitä vapaaviikonlopusta, perkele!
• heitä puoliksi vahingossa tuntematonta julppia lihapasteijalla.
• lue Fifty Shades of Greytä. Paitsi ehkä muutaman sivullisen...
• kävele ympäriinsä pelkkään pyyhkeeseen kääriytyneenä ja tiputa sitä pikkuveljen kavereiden ollessa kylässä.
• heitä metelöivää naapuria kengällä. Ja juokse karkuun.
• keskity sisustuksen ääneen arviointiin vaakamamboa harrastaessa.
• ... tai nukahda kesken kaiken.
• sohaise tupakan tulipäällä jo valmiiksi äksyä ampiaista.
• aivasta päin hammaslääkärin naamaa niin kovaa, että sillä lähtee silmälaseista toinen sanka irti.
• nuku krapulaani pois työpaikan pukkarin lattialla.
• haasta riitaa snägärijonossa. Säälittävintä on nimittäin se, että mut komennettiin vain takaisin keittiöön...
• säädä jannun kanssa, joka ei hallitse edes peruskielioppia. Yhdys sana virheet saa mut näkemään punaista alta aikayksikön!
• naureskele hautajaisissa omalle mustalle huumorilleni.
• ... tai ylipäätään möläyttele spontaanisti hävyttömyyksiä.
• kirjoita postauksia vapisevana ja krapulaisena. Eihän tässä ole päätä eikä häntää.

En myöskään aio enää ikinä suostua kuvattavaksi humalassa.

Ja nyt tervetuloa skriivaamaan kommenttiboksiin kommelluksia, joita te ette ole aikeissa tehdä enää ikinä!