Rappukäytävä. Ja rappukäytävässä vasta tapahtuukin. Kun malttaa aikansa tiirailla, voi nähdä vaikkapa naapurin, naapurin söpön koiran, imurin vittuuntuneen siivoojan jatkeena tai hyvällä lykyllä jopa sen keskikaljasankarin, joka vinguttaa naapurin tätiä kuin Visaa konsanaan harva se yö.
Jos tuuri käy, voi ovisilmästä päästä myös todistamaan oman äitinsä henkistä kamppailua, kun se miettii soittaako kohteliaasti ovikelloa vai paukatako omilla avaimillaan sisään. Lähes aina se valitsee jälkimmäisen, koska jotkut äitijutut vaan menee niin.
Yleensä ovisilmästä on turvallista seurata anonyymisti rappukäytävän melskettä, mutta parina viime päivänä on naapurin koira selkeästi aavistellut jotain. Eilen se katsoi suoraan muhun. Uhkaavasti. Kuumotti niin, että siirryin keittiöön polttamaan kananmunan paistinpannuun. Siellä se lepää edelleen liedellä Teflon® Select -pinnoitteeseen takertuneena, koska toistaiseksi mulle ei ole vielä siunaantunut motivaatiota raaputella sitä irti.
Ovisilmän lisäksi myös inspiraatio on ihan tolkuttoman jännä juttu. Sitä voi saada niin musiikista, kuin vaikkapa internetin kissavideoista. Loputon lista, jossa kukin taaplaa tyylillään. Eikä siinä ole mitään väärää, vaikka inspiroituisi niinkin hassusta asiasta kuin reiästä ovessa.
Ei se kuitenkaan ihan mikä tahansa reikä oo. Tosin kuvaa siitä on kyllä ihan mahdoton saada.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti