Mä en kerta kaikkiaan osaa selittää, mistä tässä mun epävirallisessa tauossa on ollut kyse. "Hups" kiteyttää varmaan kaiken.
Ei sillä, ettenkö mä olisi tällä välin mitään tehnyt. Vietin sentään railakkaan riitaisan juhannuksen, laskin persmäkeä pitkin Norjan huikeita vaaroja, liftasin +500km, heitin perin rappiollisen laivareissun Maarianhaminaan
(ja iskin puoliruotsalaisen hevarin lauseella "haluutsä lähtee vetään mun kaa horisontaalisen ambition vertikaalista simulointia", eh?), hengailin pariinkin otteeseen "jatkoilla" Jorvin sairaalassa, törmäsin 9000 promillen humalassa polkupyörällä jänikseen, söin tuhottomasti antibiootteja, surin enon kuolemaa, otin reteällä asenteella loparit duunista ja kahta viikkoa myöhemmin palasin häntä koipien välissä vinkumaan työpaikkaani takaisin. Ja niin edelleen.
Et silleen. Kuva liittyy.
Seuraavaksi puolinuhjuisen humalatilan deeppiäkin deepimmät pohdinnat:
Illuusion onnellisuudesta voi luoda siten, että heittää aivot narikkaan, korkin roskiin ja antaa elämän vaan tulla. Ja ne kovimmat jätkät ei anna vittuakaan sille, vaikka se tulisikin varoittamatta suoraan naamalle.
Elämä on ihan hassua. Palaillaan asiaan, kunhan vain saan organisoitua tästä hullunmyllystä jäljelle jääneet vähäiset aivosoluni. Sitä odotellessa aion opetella pelaamaan guitar heroa expertillä. ":D"
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti