Aihe, josta mä olen vääntänyt viimeiset pari päivää.
Mä en vaan pysty käsittämään, miten vielä vuonna 2014 voi porukka pitää perheväkivaltaa hyväksyttävänä. Monet tutkimukset ovat osoittaneet fyysiset rankaisukeinot lähinnä haitallisiksi ja tyystin hyödyttömiksi, mutta pinttyneet metodit ne sen kun jylläävät edelleen.
"Kyllä mää vaan kasvoin ihan normaaliksi peruspalleroksi, vaikka remmistä sainkin!" -länkytys on omiaan räjäyttämään mun aivot tuhannen turhautuneiksi sirpaleiksi. Lyhytnäköisempää ajattelutapaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa, sillä tenavat eivät näin yllättäen ole samasta muotista valettuja. Toiset eivät korvaansa lotkauta, toiset provosoituvat ja riehuvat lisää, toiset traumatisoituvat ja oireilevat vielä aikuisinakin. Niin simppeliä, että oksat vesurilla pois.
Tukkapöllyt, luunapit ja läimäytykset ovat auktoriteetin väärinkäyttöä ja jokaisen lapsen tulisi voida luottaa siihen, ettei vanhempi käy missään tilanteessa käsiksi. Lisäksi koen fyysisen kurituksen rajat jokseenkin hämärinä, mikäli negatiiviset seuraukset voi aikuisten oikeasti kuitata liiallisella voimankäytöllä tai nuorella iällä. Juuh elikkäs, kyllä määkin rankaisen kanssaeläjiäni luunapeilla – silleen hellästi vaan, tietenkin!
Kyllä se vaan kertoo melko paljon kasvattajasta, mikäli mielikuvitus ei tosissaan yllä vitsaa pidemmälle. Rankaisutapoja kun on laaja kirjo muitakin, eikä pelolla luotu kunnioituksen irvikuva pitkälle kanna.
Loppuun vielä järisyttävä shokkiuutinen:
Väkivallaton kasvatus =/= vapaa kasvatus
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti