Aihe, josta mä olen vääntänyt viimeiset pari päivää.
Mä en vaan pysty käsittämään, miten vielä vuonna 2014 voi porukka pitää perheväkivaltaa hyväksyttävänä. Monet tutkimukset ovat osoittaneet fyysiset rankaisukeinot lähinnä haitallisiksi ja tyystin hyödyttömiksi, mutta pinttyneet metodit ne sen kun jylläävät edelleen.
"Kyllä mää vaan kasvoin ihan normaaliksi peruspalleroksi, vaikka remmistä sainkin!" -länkytys on omiaan räjäyttämään mun aivot tuhannen turhautuneiksi sirpaleiksi. Lyhytnäköisempää ajattelutapaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa, sillä tenavat eivät näin yllättäen ole samasta muotista valettuja. Toiset eivät korvaansa lotkauta, toiset provosoituvat ja riehuvat lisää, toiset traumatisoituvat ja oireilevat vielä aikuisinakin. Niin simppeliä, että oksat vesurilla pois.
Tukkapöllyt, luunapit ja läimäytykset ovat auktoriteetin väärinkäyttöä ja jokaisen lapsen tulisi voida luottaa siihen, ettei vanhempi käy missään tilanteessa käsiksi. Lisäksi koen fyysisen kurituksen rajat jokseenkin hämärinä, mikäli negatiiviset seuraukset voi aikuisten oikeasti kuitata liiallisella voimankäytöllä tai nuorella iällä. Juuh elikkäs, kyllä määkin rankaisen kanssaeläjiäni luunapeilla – silleen hellästi vaan, tietenkin!
Kyllä se vaan kertoo melko paljon kasvattajasta, mikäli mielikuvitus ei tosissaan yllä vitsaa pidemmälle. Rankaisutapoja kun on laaja kirjo muitakin, eikä pelolla luotu kunnioituksen irvikuva pitkälle kanna.
Loppuun vielä järisyttävä shokkiuutinen:
Väkivallaton kasvatus =/= vapaa kasvatus
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
torstai 9. tammikuuta 2014
Tämä on julkinen asiakaspalaute
❝ Minua on nyt kohdeltu väärin, JAKAKAA!!! ❞
Voi juku ja helvetti sentään, että mua ottaa päähän palautteiden antaminen Iltalehden ja sosiaalisen median kautta.
Mää en kerta kaikkiaan tajua, mikä siinä on niin saatanan vaikeaa ottaa itse yritykseen yhteyttä mikäli lafkan toiminnasta on parit painavat sanat sanottavana. Nykypäivänä se kun on jopa niin helppoa, että raivonsa voi purkaa vaivatta yrityksen nettisivujen palautelomakkeeseen sen sijaan, että joutuisi muinaisaikojen tyyliin lompsimaan suoraan paikan päälle tai soittamaan. Mut hei, iltsikan ja somen avulla saa kato näpsäkästi huomiota!
Mä en varmasti ole ainoa, jonka pärstäkirjan etusivu pursuaa säännöllisin väliajoin katkeraa avautumista niin huonosta asiakaspalvelusta, sossusta, poliisista kuin epämuodostuneista karkeistakin. Kaikkia edellä mainittuja yhdistää traaginen tekstinpätkä yksipuolisella näkökulmalla höystettynä. Kommenttipuolella ihmiset ovat repineet pelihousunsa tuhannen riekaleiksi.
Sosiaalisessa mediassa nousee niin jumalattoman äkäseen massiivinen lynkkausmentaliteetti, etten mä tosiaankaan pidä palautteen antoa sitä kautta fiksuna. Yleensähän homma menee niin, että alta aikayksikön sitä on oksennettu ilmoille muutamat kunnianloukkaukset, asiaan kuulumattomien henkilöiden yhteystiedot ja vaikeasti luettava läjä tikkukirjaimia huutomerkeillä höystettynä. Mittavimmat some-mellakat päätyvätkin yleensä komeilemaan suoraan roskalehtien kirjaville etusivuille, jotta mahdollisimman moni muukin voisi vetää kokonaisen akkuporakoneen poikittain perseeseensä.
Tällä välillä mä hautaan kasvoni käsiini ja manaan keskenäni ihmisten typeryyttä. Itse en jaa mielipahaani traagisine sanavalintoineen omalla facebook-seinälläni, saati sitten kuvaa jok'ikistä vääryyttä Youtubeen. Mä ymmärrän sen, että eittämättä shokeeraavista paljastuksistani voi kärsiä myös viattomat osapuolet. Lisäksi yksipuolisista selonteoista ei voi koskaan olla varma, sillä liioittelun lisäksi saattavat taustalta löytyä myös muutamat valkoiset valheet.
Mä selvitän asiat suoraan. Eka nätisti, sitten rumasti.
Voi juku ja helvetti sentään, että mua ottaa päähän palautteiden antaminen Iltalehden ja sosiaalisen median kautta.
Mää en kerta kaikkiaan tajua, mikä siinä on niin saatanan vaikeaa ottaa itse yritykseen yhteyttä mikäli lafkan toiminnasta on parit painavat sanat sanottavana. Nykypäivänä se kun on jopa niin helppoa, että raivonsa voi purkaa vaivatta yrityksen nettisivujen palautelomakkeeseen sen sijaan, että joutuisi muinaisaikojen tyyliin lompsimaan suoraan paikan päälle tai soittamaan. Mut hei, iltsikan ja somen avulla saa kato näpsäkästi huomiota!
Mä en varmasti ole ainoa, jonka pärstäkirjan etusivu pursuaa säännöllisin väliajoin katkeraa avautumista niin huonosta asiakaspalvelusta, sossusta, poliisista kuin epämuodostuneista karkeistakin. Kaikkia edellä mainittuja yhdistää traaginen tekstinpätkä yksipuolisella näkökulmalla höystettynä. Kommenttipuolella ihmiset ovat repineet pelihousunsa tuhannen riekaleiksi.
Sosiaalisessa mediassa nousee niin jumalattoman äkäseen massiivinen lynkkausmentaliteetti, etten mä tosiaankaan pidä palautteen antoa sitä kautta fiksuna. Yleensähän homma menee niin, että alta aikayksikön sitä on oksennettu ilmoille muutamat kunnianloukkaukset, asiaan kuulumattomien henkilöiden yhteystiedot ja vaikeasti luettava läjä tikkukirjaimia huutomerkeillä höystettynä. Mittavimmat some-mellakat päätyvätkin yleensä komeilemaan suoraan roskalehtien kirjaville etusivuille, jotta mahdollisimman moni muukin voisi vetää kokonaisen akkuporakoneen poikittain perseeseensä.
Tällä välillä mä hautaan kasvoni käsiini ja manaan keskenäni ihmisten typeryyttä. Itse en jaa mielipahaani traagisine sanavalintoineen omalla facebook-seinälläni, saati sitten kuvaa jok'ikistä vääryyttä Youtubeen. Mä ymmärrän sen, että eittämättä shokeeraavista paljastuksistani voi kärsiä myös viattomat osapuolet. Lisäksi yksipuolisista selonteoista ei voi koskaan olla varma, sillä liioittelun lisäksi saattavat taustalta löytyä myös muutamat valkoiset valheet.
Mä selvitän asiat suoraan. Eka nätisti, sitten rumasti.