Hyvää Joulua! Merry Christmas! God Jul!

...Ollaanpa sitä nyt kielinaisia. Kielikylvyn lisäksi tarjoilen teille kaikille myös värisävyiltään synkeää ja erittäin huonosti editoitua joulufiilistelykuvaa. Sisimmässäni olen nääs tummanpuhuva goottilapsi.

Hajoilkaa tähän, palaillaan asiaan taas ensi vuoden puolella armottoman laamanaamailun merkeissä. Meitsi hipsii varpahillaan kuin tonttu konsanaan takaisin paketointihelvetin ja terästetyn glögin pariin!

P.S. Tsiigatkaa tota tajunnanräjäyttävän upeaa paint-muokkausta bannerissa. Mun käyntikortissa tosiaankin lukee "taiteilia".

Kytät on poliiseja

❞  Mikä sä haluat olla isona?  ❝

Silloin, kun en pienenä ja viattomana heitellyt ilmoille kaikkea eläintenhoitajan ja hävittäjälentäjän väliltä, vastasin haluavani poliisiksi. Ollapa urhea rosvojen pidättäjä ja murhamysteerien ratkoja! Kilojen, senttien ja harmaiden hiuksien lisääntyessä muuttuivat tietenkin sekä maailmankuva että tulevaisuudensuunnitelmat, ja tätä nykyä lainvalvominen onkin kaukana haaveammatistani. Sitä lokaa mä en jaksaisi niskoillani kantaa.

Poliisiin kohdistetaan ammattiryhmänä kohtuuttoman paljon vihaa. "Kytät on natsisikoja" on tuskin kellekään tuntematon lause, ja bilepakun kaartaessa ostarille on vähintään joka toisen jonnen käytävä ikkunalla huutelemassa kuluneita vitsejä maikkarin pöllöistä tai jäätelöautosta. Tiedä sitten, onko kyseessä pelonsekainen kunnioitus vai suoranaista katkeruutta (R.I.P maahan kaadetut huurteiset), mutta vihaa uhkuvat asenteet tätä tiettyä ammattiryhmää kohtaan nyt vain ovat ihan jäätävää paskaa. 

Isketäänpä pöytään parit faktat:

Poliisit eivät säädä lakeja. 

Poliisin työnkuvaan kuuluu lakien rikkomiseen puuttuminen. Mikäli poliisi tietää rikoksia tapahtuneen eikä aloita niistä tutkintaa, rikkoo poliisi lakia itse.

Edellä mainitut tuskin tulivat kellekään yllätyksenä. Siitäkin huolimatta tuntuu porukka ihan tosissaan ottavan suoranaisena vittuiluna sen, että lainvalvoja kaataa alaikäisen kossut tantereeseen sakkolappua heristellen tai pidättää viattoman hippilapsen höpöheinien hallussapidosta. Vaikka poliisi ei henkilökohtaisesti kokisikaan kovin välkkynä jahdata omissa oloissaan hekottelevia hamppupäitä, kuuluu työnkuvaan pakollisena velvollisuutena saattaa lainrikkojat vastuuseen. Laki on laki, ja etenkin sen valvojan on syytä sitä noudattaa.

Kuten jokaisessa ammatissa, ylilyöntejä ja poliisiksi sopimattomia ihmisiä toki löytyy, mutta pääasiallisesti poliisi toimii omien voimankäyttöoikeuksiensa sisällä. Mun mielestä on semisti huvittavaa, että milloin minkäkin kättä pidemmän kanssa riehuvat avaavat sanaisen vaikeroinnin arkkunsa sillä samalla sekunnilla, kun työnsä puolesta yleistä järjestystä puolustava virkamies nappaa kyynärvarresta rauhoittelutarkoituksessa. Että niin, ei tartte satuttaa, enhän mää tässä juovuksissani huitonu ku puolikkaalla naulakolla! Tää on pahoinpitely, kyllä nyt tulee kyttäjuttu!

Kenties pankkia räjäyttävin väläytys on se, että "ei me niinku poliisia ees tarvita". Eipä toki, me suomalaisethan emme käyttäydy yöelämässä kuin mitkäkin elukat! Elämäm koulu ja oman käden oikeus!

Loppuun vielä asiaan vähän liittymätön, mutta loistava pointti kaverilta. Pahoittelut puhetyylisestä sitaatista, mutta miettimisen aihetta on tässäkin:

❞  On vaan yks poliisiin liittyvä juttu mikä pitäs korjata ja se on poliisien tekemistä rikoksista tulevat rangaistukset. Niiden asema tuntuu olevan joku lieventävä asianhaara jos tekee rikoksen, vaikka siitä pitäis just sen takia tulla 2-3 kertaa kovempi sanktio. Niillä on erityisvalta pidättää, käyttää voimakeinoja, kantaa asetta, tunkeutua toisen kotiin yms. Jos sellasta oikeutta käyttää väärin, niin sanktion pitäs olla tosi tosi tosi paha, ne kuitenki rikkoo sen luottamuksen mitä ne on valmistuessaan saanu. ❝

Mun päässä rönsyää ja otsikon lainaus on Pussikaljaelokuvasta. On muuten sympaattisin leffa ikinä. 

Ne on toiset mimmit kun teikäläisiä sietää

Keskustelupalstojen topicit turn-offeista ja kriteereistä parinvalinnassa saavat mut poikkeuksetta ärsyyntymään. Alku on aina harmitonta; listaillaan hyvässä hengessä omasta mielestään epäviehättäviä asioita kumppaniehdokkaassa, kunnes keskusteluun eksyy joukko moralisoijia huutelemaan pinnallisuudesta ja liikojen vaatimisesta. Mitä häh, eikö niitä kriteerejä saa muka olla ilman että leimautuu pintaliitopissikseksi? "Ai niinku ite oot salee täydellinen??!!"

Joo, kaikki kouluttamattomat ja kaljut white trash-pellet, ottakkee toki yhteyttä! Terveisin nimimerkki "kaukana täydellisyydestä, mutta silti aika ihana".

Mulle ei ole lainkaan vaikea ymmärtää, miksi pahanhajuinen hengitys saattaa olla jollekin deittailun kuolinisku. Jokaisella ihmisellä on ne omat mieltymyksensä ja turn-offinsa, eivätkä yleisluontoiset toteamukset isojen nenien epäviehättävyydestä ole välttämättä se kiveen hakattu syy heittää julppia vaihtoon. Varsinkin ulkonäöllisissä seikoissa on helppo löysäillä hihnoja, mikäli kumppani klikkaa muuten. Sama toimii täydellä teholla myös toisin päin; mikäli tyypissä ei ole kaikki ihan kohdillaan, saattaa se snadi ärsyttävä ominaisuus olla viimeinen naula arkkuun ja syy potkia hoito vuoteesta.

Silti, vaikka joku tosiaan dumppaisikin deittinsä pelkästään kaksi senttiä liian pitkän takatukan takia, en henkilökohtaisesti näe syytä rynnistää paikalle moraalimiekka ojossa pinnallisen turmeltuneisuuden sanomaa julistaen. Liian tiukat vaatimukset ovat vain henkilöltä itseltään pois, ja mitäpä sitä muutenkaan hengailemaan tyypin kanssa jonka epäviehättävyys suoranaisesti vituttaa. Parempihan se on jätetyllekin päästä eroon kumppanista, joka ei arvosta häntä sellaisenaan.

Yleinen harhaluulo tuntuu myös olevan se, että vain ja ainoastaan naiset sortuvat pinnallisuuksiin. Urpot hei, selailkaa vähän äijäpainotteisempia foorumeja ja törmäätte satavarmasti niihin aloituksiin, joissa ruoditaan myös meidän naisten vikoja aina kouluttamattomuudesta liian pieniin hinkkeihin. Antaa kaikkien kukkien kukkia, harva kun päättää mistä viehättyy tai ällöttyy. Asenteitaan voi toki aina yrittää muokata, mutta ei sekään mitään helppoa herkkua ole.

Allekirjoittaneen itsensä ihan vitun pinnallinen kriteerilista kuuluu seuraavasti:

Älykkyys ja samanlainen arvomaailma
Mensan jäsen ei tarvitse olla, kunhan vain vihaa oikein perustellusti samoja asioita kuin mä.

Itsevarmuus ja henkinen vahvuus
Jämpti, ehkä vähän dominoivakin luonne on mulle ns. tossua passelimpi. Liika alistuvuus herättää mussa vain Sen Pahatapaisen Nartun™, joka tanssahtelee surutta toisen yli ja pyyhkii vielä kurakoipensa mennessään.

Eläinrakkaus

Vähän sieppais, mikäli äijä olisi tunkemassa mun koiraa betonimyllyyn aina kun silmä välttää. Koko elämäni lemmikkejä hyysättyäni en ole millään muotoa valmis joustamaan tässä.

Työssäkäyvä

Elämäntapatyöttömän kanssa menisivät tulevaisuudensuunnitelmat ja arvomaailma ristiin. Tilapäinen työttömyys tai työkyvyttömyys on toki okei, mutta suoranaista lorvimista mä en itse duunia painavana katselisi hetkeäkään. Tässä kohtaa ilmenee myös mun syntinen pinnallisuus, sillä mä en kehtaisi edes kertoa kavereille roudaavani jätkälle leipää pöytään.

Silmää miellyttävä
Tapauskohtaista on se, mitkä asiat koen milloinkin viehättävinä. Kuitenkin "lounne on träkein!!!!!!" jne.

Bonus: Skeban soittaminen. Käyn aivan järkyttävän kuumana etenkin silloin, kun mulle tilutellaan Maidenin biisejä. Uh?

Siitoimen kuva Googlesta. Ette voi oikeasti tajuta, kuinka järkyttävän hauskaa mulla oli tätä muokatessa.

PS. Yritä muuten tässä kirjoittaa, kun kaveri puuskuttaa päälle Skypessä ankkojen(?!) villistä seksielämästä. Animaatio aiheesta syö mun aivoja.

Esittelyssä Laamatar

Suomen Alpakkayhdistyksen sivuilla aikaa tappaessani tajusin, etten mä ole vielä oikeastaan esitellyt itseäni. Mikä on Jenny? Millainen se on? Mitä se tekee? Vastaukset löytyvät nyt siis tästä postauksesta!

Ja tämähän on napattu Wikipediasta.

Jenny, jota myös Laamaksi kutsutaan, kuuluu ihmismäisistä piirteistään huolimatta kamelieläimiin alpakoiden, guanakojen ja vikunjoiden lailla. Jenny on erään amerikkalaistyylisen perheravintolan perinteinen tyhjäntoimittaja ja ranskalaisboksien kantojuhta; se pystyy kantamaan jopa kaksi laatikkoa kerrallaan, vaikka ei olekaan kovin varmajalkainen, saati sitten vähään tyytyvä työntekijä. Sen ruuantarve on noin neljäsosa hevosen annoksesta ja se hairahtuu usein hyvin epäterveelliseen ravintoon. Pääosan sen ravinnosta muodostaa ruisleipä ja emon tekemä makaronilaatikko. Jenny asustaa Espoossa.

Kooltaan Jenny on melko pieni. Sen säkäkorkeus on 159,9 cm, paino vitusti liikaa. Ison egonsa ja ylvään ryhtinsä ansiosta se antaa usein vaikutelman huomattavasti kookkaammasta eläimestä. Väriltään Jenny on vaalea, mutta kuontalo on aika tumma.

Jennyn luonne on eloisa ja temperamenttinen. Se oppii mieluusti uusia temppuja. Sylkemisestään ja kiukuttelustaan kuuluisa Jenny syyllistyy kuitenkin edellä mainittuihin vain tuntiessaan olonsa ahdistelluksi tai kinastellessaan perheensä kanssa ruuasta. Useimmiten erimielisyydet ratkaistaan painilla, luunapeilla tai korvia raastavalla äläkällä. Ison egonsa ja dominoivan luonteensa takia Jenny on ehdottomasti koulutettava ankarin ottein kuuliaiseksi ja nöyräksi. Väärin käsitelty ja ymmärretty Jenny on todellinen iso ongelmaeläin! Mutta koska Jenny on pentuaikoina mallikkaasti kasvatettu, on se yleensä yhteistyöhaluinen sekä rauhallinen seura- ja harrastuseläin, joka ostelee kavereilleen viinaa aina tilipäiviä juhliessaan.

Vapaa-ajalla Jenny toimii talonsa vahtikoirana, emonsa kantojuhtana Ikeassa, läheistensä terapeuttina ja ryyppykaverina sekä yleisenä seura- ja harrastuseläimenä. Jennyn suuresta oppimiskyvystä kertoo sekin, että uusin harrastusmuoto on yötä pitkin netissä (lue: ylilaudalla) kinasteleminen!

Lähde: Suomen Alpakkayhdistys ry, kyl mää vähän kopsasin. Ja kyllä, mun lempinimi on ihan aikuisten oikeesti laama.

Juuh elikkäs, harhauduin asiallisesta postausideasta huonon huumorin sivuraiteille. Ensi kerralla sitten, oon alkanut taas heräillä!