Teemaviikko: "Rakkautta ja tikkaria! Ei sotaa!"

Lainaotsikko Zanyan "Mary Sue tekee sen taas!" -ficistä, joka on legenda sieltä hauskimmasta päästä. Tällä viikolla mun tavoite oli siis pysytellä ihan vitun hyvällä tuulella – helppoa se ei ollut, mutta kyllä mää ainakin pariin otteeseen päivässä intouduin hymyilemään!

Maanantai

Kun takana on hauska ja sisältörikas viikonloppu, ei krapulassa työskentely juurikaan haittaa. Vaikka mä meinasin lauantaina saada lähestulkoon epilepsiakohtauksen kavereiden keikan valoshowsta, on heikäläisten musisointia vaan niin mieletöntä kuunnella. Tämäkin ilta mennyt pitkälti Aivottomien ihmisten tahtiin jammaillessa!

Tiistai

Sanokaa mua tärähtäneeksi, mutta verikokeet ja verenluovuttaminen on siisteintä ikinä. Mä vaan saan jotain sairasta nautintoa siitä, kun mun verisuonet kiristetään näkyviin, iho lävistetään neulalla ja putki täyttyy suorastaan kauniin punaisella verellä. Voisin helposti ravata ihan vaan huvikseni kaiken maailman verikokeet läpi ja nauttia ekstaasistani!

Keskiviikko

Netissä väittely ja provosointi jos joku on mun köyhän elämän suola ja pahemman luokan riippuvuus. Mikään ei ole mahtavampaa kuin se fiilis servattuasi vastapuolen kuusyks – ja se julma mielihyvä, jota tuntee huomatessaan toisen vetäneen nokkiinsa kokonaisen hernepellon oman heikon argumentaationsa kustannuksella. Oh dear.

Torstai

Mitä tekee Jenny, kun se saa huoneeseensa Elisa Viihteen ja sen mukana mahdollisuuden tallentaa ohjelmia ja tilata elokuvia? Pistää tallennukseen joka ikisen Avaran Luonnon seuraavan kahden vuoden sisällä ja katsoo niitä ilman housuja darrasapuskaa sisuksiinsa mättäen.  Tää on taivaallista.

Perjantai

Ilmeeni lukiessani Nalle-sedän runoja.

Mikäli mulla ei olisi maailman mahtavimpia duunikavereita, olisin taatusti hukuttautunut jumalattomalla metelillä rasva-altaaseen jo aikapäiviä sitten.  Tupakkatauolla uliseminen ja työn lomassa hassuttelu ovat mun duuniarjen kohokohtia, enkä mä muuten tosiaan kestäisi kaikkea sitä kiirettä ja kriisejä erinäisten koneiden räjähtelyistä nyt puhumattakaan. Jätkät ja tipuset hei, ootte parhaita! Ylläribonuksena täti Ruthille lämmin virtuaalihali, koska livenä kaulailu olisi vähän kiusallista... 

Lisäksi mulla on aika ihana salkkariholistikamu. Tältä tatuoidulta komistukselta irtoaa myös toinen toistaan romanttisempia runoja:

Sun herkän sielun demi paljastaa, ja viattomuutes nalle-setä valjastaa, kun saan jalkas ympärille mun kaulan, silloin ilosta ja hekumasta laulan, Mist vain sua voin kiinni ottaa, mist vaan tarttua, en sua ikinä kohtelis kuin yhden illan narttua <3

Tosin se on kyllä aika nenäkäs. Kirjaimellisesti.

Lauantai
Tunnustaudun rehellisesti ylidramaattiseksi huomiohuoraksi, eikä "mä haluun huomiota!" ole mun blistexillä kerrostetuilta huulilta mikään harvoin kuultu lause. Huomionkipeimpinä hetkinä mulla on tapa oksentaa ilmoille mitä aivokuollein sanatulva ja seurata suurella mielenkiinnolla vastapuolen reaktiota - ja koska mä olen näemmä haalinut ympärilleni lähes yhtä sekopäisiä ihmisiä, saan useimmiten vastaukseksi juuri sitä mitä tilasinkin. Sanaleikit ja verbaalinen hassuttelu pitävät mut näpäkässä vireessä niin töissä kuin vapaa-ajallakin, ja tämä päivä rullasi pitkälti vajaaälyistä meteliä taukoamatta ylläpitäen. Herkkua oli!

Sunnuntai

Tuplaliksa. Tästä minä nautin.

Koin heti aamusta pahalaatuisen hermoromahduksen huomattuani, että mut oli aikuisten oikeesti viskattu keittiön puolelle työskentelemään. Huonosti pidätellyistä raivonkyynelistä ja surkeasta käsien motoriikastani huolimatta selvisin kuitenkin aiheuttamatta sen suurempaa tuhoa (mitä nyt sabotoin muiden työskentelyä tiputtelemalla aikaansaannokset pitkin lattioita) ja nyt odotankin seuraavaa koitosta huomattavasti vähemmän kauhua tuntien. Hyvä ettei liikutuksen kyyneleet tirahtaneet, kun mun irrationaaliseen epäonnistumisen pelkoon ja täydellisyydentavoitteluun suhtauduttiin (kuten aina, tyhmä minä) ymmärtäväisesti ja kannustavasti – josta päästäänkin taas samaan kuin perjantaina, eli ihan vitun mahtaviin ihmisiin mun ympärillä. Nyt mun pitäisi viimeistään tietää, mitä funtsia heikoimpina hetkinä.

Muhkeana mansikkana täydellisen kakun päällä hokasin just, että mulla on peräti kaksi uutta lukijaa. Tuli ihan laittoman hyvä fiilis, kiitos teille!

Oodi asiakaspalvelijoille

Julkiselta Facebook-sivulta poimittua. Meni herne nenään.

Provosoiduin viimeinkin kirjoittamaan aiheesta, jonka tiimoilta tuuletan tunteitani ääneen noin viitenä päivänä viikossa.

Pari kuukautta takaperin todistin kaupassa asiakkaan vaihdevuosiraivareita koskien kaupan huonoa valikoimaa. Urheana asiakaspalvelijoiden valkoritarina kiepautin itseni suorastaan hämmästyttävän sulavasti kassalinjalle nuudelipakettia raivokkaasti heristellen ja avasin sanaisen arkkuni kuin tulen konsanaan - että näinköhän kohtelet sinua palvelevaa, mutta valitettavasti taikuuteen kykenemätöntä kassahenkilöä! Ei vaan mun kuullen, alahan täti pyytää anteeksi!

Mun päähän ei vaan mahdu se, kuinka jotkut kokevat oikeudekseen sylkeä päin asiakaspalvelijoita milloin mistäkin, yleensä hyvinkin mitättömästä syystä. Laitteiston äkillinen rikkoutuminen, kolari länsiväylällä tai tuotteen x loppuminen kun ei yleensä ole sen sinua palvelevan henkilön vika. Mä en ihan heti usko, että monikaan kassahenkilö väittää piruillakseen minitomaattien olevan loppu, tai että bussikuski rallittelisi aikansa liikenneympyrää, jotta saisit varmasti istua tovin perse kohmeessa pakkasessa.

Toinen yleinen harhaluulo tuntuu olevan se, että asiakaspalvelijat ovat jonkin sortin taikureita ja että kättä heilauttamalla saadaan laitteisto pelittämään, bussit aikatauluun ja safkat kultaisella tarjottimella pöytään kannettuina noin sekunnin murto-osassa. Inhimilliset erehdyksetkin tuntuvat toisinaan siltä, kuin olisit asiakkaan näkökulmasta vastuussa vähintään paloittelumurhasta. Ja kyllä nykyään pahan mielen tullen Iltalehden puhelinlinjat laulaa ja somessa noustaan komealla äläkällä barrikadeille.

Monet puolustautuvat vetoamalla asiakaspalvelijoiden töykeyteen. Itse näen asian pikemminkin niin, että metsä vastaa miten sinne huudetaan; koko päivän asiakkaiden suoranaista vittuilua katseltuaan ei hymy välttämättä ole enää yhtä herkässä, mutta nousee kyllä esiin vastapuolen osoittaessa hyviä käytöstapoja. Katsekontakti, hymyily, tervehtiminen ja kiittäminen tuntuu olevan monelle niin ylitsepääsemättömän vaikea yhdistelmä, että moista harvinaisuutta kohdatessa on pakko arvostaa.

Asiakaspalvelijan on toki syytä olla hieman paksunahkaisempi, mutta se ei oikeuta asiakasta suoranaiseen vittuiluun ja ylenkatsomiseen. Mun mielestä on vaan käsittämätöntä, että jotkut todella kehtaavat simputtaa niin nuoria kuin vanhempiakin asiakaspalvelijoita asioista, joille he eivät yksinkertaisesti voi mitään. Kyllä muakin sieppaa, mikäli kaupasta ovat paprikatucit loppu, mutta ei mulla tosiaan tulisi mieleenkään syytää kaipauksen täyttämää menkkarageiluani viattoman kassatyllerön niskaan. Mitään muuta en toivo, kuin ymmärrystä ja samanarvoista kohtelua kaikilta asiakkailta missä sitten ikinä asioivatkin.

Välillä tuntuu, että moni kuvittelee olevansa asiakaspalvelijaa ylempiarvoisempi. Jos mä jotakin kannatan, niin pakollista asiakaspalveluduunia jokaiselle vaikka työharjoittelun muodossa. Oppisivatpahan kuinka kanssaeläjiä kohdellaan, saatana.

Puolipidätteitä, puolipidätteitä

"21 syytä seurustella heppatytön kanssa" on vaan mun kiertoviestien ikuinen inhokki. Talikosta niille, jotka tätä lantaa jakelevat!

... Mun taso on alkanut laskea.

1. He eivät koskaan nalkuta, että kotona on sotkuista, koska ovat itsekin jatkuvasti paskaisia.

- Heppatyttöjen olematon hygienia on varmaan typerin yleistys ikinä. Kyllä mä vaan tunnen hevostelijoita, jotka kulkevat ympäriinsä (myös tallilla) viimeisen päälle laitettuna ja joille ykkösprioriteetti tallilta kotiutuessa on suihku ja muotovaahdon tärvääminen pyyhekuiviin hiuksiin. Urheilulaji ei määrittele hygieniaa tai sen puutetta, pässit.

2. He ovat tarpeeksi karaistuneita juodakseen maitoa suoraan tölkistä.

- Mulla tais jäädä ratsastusaikana jokin karaistuskurssi väliin, sillä mä kaadan maidot ja mehut ensin lasiin, sitten kurkkuun. Kuuluu tietääkseni hyviin käytöstapoihin etenkin silloin, kun sitä maitoa juovat muutkin.

3. Heillä on raudanlujat rakastajan reidet ja hyvä ryhti.

- Rankan tunnin jälkeen kyseessä ovat ennemminkin voimattoman lahnan reidet.

4. He ovat tottuneet vauhtiin ja vaaratilanteisiin, eivätkä pelkää olla kyydissäsi.

- Tiedä sitten, mitä kyytiä tällä tarkoitetaan... Anygays, hevosten kanssa koetuista vaaratilanteista huolimatta mä pelkään edelleen aivan jumalattomasti jopa skootterin kyydissä tönöttämistä. On se moottoritie pikkusen eri asia, kuin aidatulla kentällä spurttailu!

5. He eivät koskaan valita, että meikit ovat levinneet.

- Vitut, mää ainakin valitan!

6. Näet heitä jatkuvasti pelkissä tiukoissa vaatteissa.

- Makuja on monia, mutta itse olen aina suosinut lungin löysähköjä vaatteita myös ratsastaessa. Lisäksi mä olen aina pitänyt itseäni sen sortin mätisäkkinä, että ne joogapöksyt ovat jokseenkin kaukana imartelevasta.

7. He eivät käytä salaa luottokorttejasi kenkien ja mekkojen osteluun (loimet, harjat ja hevosvarusteet ovatkin sitten asia erikseen..).

- Mää käytän sun luottokorttias bissen osteluun.

8. He eivät koskaan kerkeä lihomaan muodottomiksi, joten voit aina esitellä heitä ylpeänä kavereillesi.

- Kerran viikossa ratsastavat saattavat paisua hyvinkin äkäseen, mikäli tuntien jälkeinen traditio on suunnata suoraan nakkikiskalle. Homma on – yllätys yllätys – kiinni pitkälti liikunnan määrästä ja siitä, mitä siellä kaakin selässä duunailee. Riisisäkkinä vetelehtiminen nyt ei tunnu edes reisissä.

9. He eivät koskaan jaksa riidellä turhasta tapeltuaan koko päivän hevosten kanssa.

- Auta armias, kun mä pääsen mittelemään voimiani jukuripääkaakin kanssa – sen jälkeen mun kaulaan voisi hyvinkin ripustaa koko loppupäiväksi "Räjähdysvaara!" -kyltin. Että kultsi hei, änäri seis, sohva mulle ja kita kiinni!

10. He ovat aina valmiita ratsastamaan.

- Hevosella kyllä, sillä se ei tule reisille tai kärsi impotenssista.

11. Ovat tottuneet haastaviin tyyppeihin jalkovälissään.

- Kieltämättä mun kilpailuhenkisyyttä tyydyttää sopivan itsepäinen ori, jota kurittaa tiukoin pohkein ja puolipitkin ohjin… Eiku?

12. Heillä on luja luonne, eivätkä paheksu kiroilua.

- Hevostaustasta ja lujasta luonteesta viis, sillä mä en turhia ärräpääserenadeja kuuntele sekuntiakaan. 

13. Tapeltuaan koko päivän hevosten kanssa, heillä ei ole mitään sitä vastaan että riepottelet heitä sängyssä.

- Mua ei tasan riepotella. Hienot naiset (kuten minä) vaativat kaunista ja kunnioittavaa kohtelua, tuoksukynttilöitä sekä pornonpunaiset satiinilakanat. Romanttinen musiikki on plussaa. Tajutkaa sarkasmi, pliis.

14. Ovat söpöjä ja himokkaita.

- Terve, oon susiruma frigidi.

15. Peräänanto ei ole heille tuntematon käsite, he jopa haluavat sitä.

- Tukkapöllyä ja hiekkapaperilla päällystettyä lannelelua sille, joka mun peräsimeen kehtaa kajota.

16. Tavallinen typykkä ei tee voltteja ratsastaessaan.

- Tyydyttäkää kaikki kaksimielisyytenne myös mielikuvilla pohkeenväistöistä ja takaosakäännöksistä. Tuun vielä kirjoittamaan hevosihmisten Kamasutran!

17. Kelpuuttavat ratsukseen jopa pallittoman tapauksen.

- Mun tapauksessa pallittomille vätyksille ei heru kuin kaverikorttia. Ovimatot ovat kurakoipien pyyhkimistä varten.

18. Ratsastavat mielellään luonnon helmassa tylsän sisällä jyystämisen sijaan.

- Heinäladossa rakastelusta voi saada myyräkuumeen ja niityllä kirmailusta borrelioosin!

19. Eivät kammoa hikeä, karvoja, pieruja ja kuolaa.

- Mikäli mun vällyissä harrastellaan kahta viimeksi mainittua, lentää äijä niskaperseotteella yläkerran ikkunasta pihalle. Mua ei myöskään hotsita ajatus kundin ryijyjen letittelystä taikka niihin kääriytymisestä. Normaalikarvainen mies mulle, kiitos!

20. He pukeutuvat säällä kuin säällä nahkasaappaisiin ja vartalonmyötäisiin housuihin.

- Mä pukeudun säällä kuin säällä elefantin värisiin verkkareihin ja lenkkareihin. Repikää siitä seksikkyyttä, saatana.

21. Sinun ei tarvitse arastella ehdotuksissasi, sillä heidän kotinsa pursuavat jos jonkinmoista piiskaa.

- Ainoa, jonka mä pystyn pikkutuhmasti kikatellen allekirjoittamaan. Vielä kun juoksutusraipan saisi…

Hauskaa pikkulauantaita kaikille! 

10 asiaa, joita mä en vaan handlaa

Vaikka mulla on (taas...) edessä kolmen päivän vapaaputki, olisi mun syytä painua pehkuihin jo pelkästään fiksun unirytmin nimissä. Mutta emmää osaa, kelloki vasta 00:15!

Demi-inspistä taas vaihteeksi. Kyllä syräntä lämmitti hoksata, että mä en välttämättä olekaan Espoon Viimeinen Tampio (elokuvateattereissa 06.06.16).

1. Peruskomppi

… on saletisti itse Saatanan tekosia. Mä en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä, hoksaa, käsitä, tajua ja snaijaa, miten ne neljä raajaa saa järjesteltyä motoriikan symbioosiin Pertti Perus -kompin luomiseksi. Oon ihan varma, ettei se ole mulle edes fyysisesti mahdollista!

2. Kertotaulut

Niitä on aivan tajuttoman vaikea muistaa! Varsinkin 4x8 on mulle syystä tai toisesta aivan ylitsepääsemättömän hankala yhdistelmä. 32 vai 36, öö?!

3. Röyhtäiseminen

En osaa edes vahingossa. Vituttaa aina muutaman kerrospurilaisen ja limunlitkinnän jälkeen.

4. Hihnan lyhentäminen

Reppujen, laukkujen ja jopa rintsikoiden hihnat. Aina saa säätää hyvän tovin, ennen kuin handlaa mihin suuntaan kiskoa.

5. Oven lukkoon/auki säätäminen

Mihin perkeleen asentoon se kieli ja kahva pitää oikein kääntää?! Tätäkin saa veivata päivästä toiseen ja repiä siinä sivussa pelihousunsa tuhannen riekaleiksi. Ja oon tietenkin niin vitun käsi, että lukitsen itteni milloin mistäkin ulos lähes päivittäin.

6. Vasen ja oikea

Kun pitäisi kääntyä vasemmalle, kääntyy meikäläinen oikein reippaasti oikealle. Nykyään mulla on homma sentään snadisti paremmin hallussa, muistisäännöille iso kiitos! ("Vasen silmä on vanmainen, eli nyt käännytään tuonne!")

7. &-merkin piirtäminen

Mut osaan mää kyllä piirtää sen esimerkillisen oikeaoppisesti väärinpäin!

8. Aikojen ja päivämäärien muistaminen

Mä olen niitä ihmisiä, joille oma syntymäpäiväkin tulee aina vähän yllätyksenä. Mulla on aivan tajuttoman kehno muisti koskien kaikkea numeroihin liittyvää, oli sitten kyse perheenjäsenten merkkipäivistä, i’istä, työvuoron alkamisajasta tai omasta puhelinnumerosta. Duunissakin mulle on hoettu jo yli vuosi melkein päivittäin erästä tiettyä kellonaikaa – no arvatkaapa vittu kaksi kertaa, muistanko sitä nytkään.

9. Mittayksiköiden muuntaminen

Sentit mä voin vielä muuttaa metreiksi, mutta deka- ja hehtometrit voitte mun puolesta tunkea vaikka hiilihangolla perseeseenne.

10. Saksilla suoraan leikkaaminen

Omien sormien telomisen lisäksi leikkaan kaunista aaltoreunaa ihan apuviivankin kanssa. Vähän noloa pyytää vielä tämänkin ikäisenä äitiä avuksi leikkelemään kortit ja dokumentit...