”Onko median välittämä ihannevartalokuva realistinen tavikselle?”

Ei ole.

”Miehen ihannevartalo on kovan työn takana, naisten tarvitsee vain olla mättämättä roskaruokaa turpaansa!” on rasittavan yleinen argumentti asiasta keskustellessa. Tottahan se on, että naisen ihannevartalo perustuu pääasiassa hoikkuuteen ja miehen taas kivikoviin vatsalihaksiin, mutta siitäkin huolimatta ihmettelen geenien vaikutuksen suoranaista vähättelyä. Mitähän kettua, darrapitsan väliin jättämiselläkö mä saan taiottua itselleni naisellisen lantion ja e-kupin hinkit?!

Itse koen naisen ihannevartalon hoikkana, mutta muodokkaana. Rintavarustuksen koon, kapean vyötärön ja leveän lantion takaavat tasan loistavat geenit, eikä poikamaisen suoraa kroppaa loihdita hekumallisen kurvikkaaksi sen enempää terveellisesti syömällä kuin reenaamallakaan. Tietyllä tapaa miesten ihannevartalokuvaa voisi sanoa jopa aavistuksen realistisemmaksi; vaikka lihasmassan kasvattaminen vaatiikin verta, hikeä ja kyyneliä, on huonoilla geeneillä siunattujen naisten taas mahdoton muuttaa luustoaan vallitsevien kauneuskäsityksien mukaiseksi. Enkä mä varmasti ole ainoa, jolla iskee laihdutuksen edetessä kiperä valintatilanne joko muotojen tai pyykkilautavatsan välillä. Kumpaakin en vaan voi saada ja se jos mikä nakertaa.

Vartalotyyppi itsessään sanelee jo niin paljon, että mun mielestä asiasta on käytännössä turha edes kinastella. Kivat geenit eivät mene aina tasan, eli median luoma ihanne voi tosiaan olla tavikselle täyttä utopiaa - niin miehelle kuin naisellekin. Lisäksi en koe kauneutta hoikkuuden tai lihaksien sanelemaksi, vaan jo pelkkä sympaattinen hymy painaa vaakakupissa niin maan perkeleesti enemmän.

Kaunista sunnuntaita kaikille, mää meen keräilemaan kaaottisia aivojani ja valmistautumaan henkisesti huomiseen työpäivään...!

Kovat jätkät ottaa haasteet vastaan

Mulle nakattiin blogihaaste osoitteesta http://liddda.blogspot.fi/.  Legenda kertoo, että haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen

3. Haastetun pitää tehdä 11 kysymystä uusille haastetuille

4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut

6. Ei takaisin haastamista

11 asiaa meitsistä

1. Olen demittäjä ja häpeällisellä tavalla jopa ylpeä siitä

Demin kautta blogiin eksyneille tämä tuskin tulee yllätyksenä. Nimimerkin bustanneille morjens, selvittäkääs vielä mun salainen identeetti. ;)

2. ”Mun sängyn alla on mörkö!”

Auta armias, kun meikäläinen saa viettää laatuaikaa ylhäisessä yksinäisyydessään tässä kaksikerroksisessa kämpässä. Silloin jokainen ulkoa kantautuva rasahdus ja putkiston kurlutus saa mut hyppimään pitkin seiniä, oli sitten päivä tai yö. Pimeän tullen mä taas kurkin sängyn alle yhtä pakonomaisesti kuin naiivina neljävuotiaanakin, vaikka mun sänky on ollut jo monia vuosia miltei lattianrajassa kiinni. Pakko silti tsekkaa, onhan niitä laihojakin murhamiehiä!

3. Tykkään nukkua yksin

Mulla on toivoton kompleksi sen suhteen, ketkä mun vieressä saavat nukkua. Pahimmillaan moinen on silloin, kun oma sänky pitäisi jakaa jonkun kanssa – siis mää en vaan kerta kaikkiaan siedä sitä, että mun vieressä kuorsataan, kuolataan ja ryövätään peittoa mun herkästi palelevan ruhon yltä. Toki löytyy niitäkin poikkeuksia, joiden sylissä mä voin vetäistä kerrassaan kauneusunet yhtään kiukuttelematta, mutta 98% tapauksista saa aamulla huomata sen karun faktan, että meikäläinen nukkuu mieluummin sikiöasennossa kivikovalla lattialla kuin koko sängyn valtaavan korisijan vieressä.

4. Kössin kaiken, mitä ei ole pultattu kiinni

Matkamuistojen keräilystä kännikleptomaniaan. Oon vaan ihan tajuton varastelemaan kaikkea pientä kengännauhoista tulitikkuaskeihin ja joka ryyppyreissun jälkeen löytyy mun taskusta vähintään yksi jollekin muulle kuuluva epämääräinen objekti. Pahimpia näpistelyni kohteita ovat stenkut ja kynät.

5. ”Missä mää oon?”

Äidillä on aina tosi negatiivinen asenne, kun saan päähäni paljastaa lähteväni liikkeelle yksin. Oon kova tyttö eksymään milloin minnekin oli sitten kyse kuinka tutusta paikasta tahansa. Pahimmat kartalta hukkumiset ovatkin tapahtuneet itse pääkaupungissa, jossa mää en oikeasti vain kykene suunnistamaan edes Kampista Foorumiin ilman mutkia ja kiertoreiteiksi paljastuneita oikopolkuja. Ja Foorumin vessa, se on ihan jossain toisessa ulottuvuudessa?!

6. Mulla on vakava rikossarjariippuvuus

Oon auttamattoman koukussa rikossarjoihin. Kaikki CSI:t, The Mentalist, Ilman johtolankaa, Todistettavasti syyllinen… Täydellisessä sluibauspäivässä on ripaus kaikkia.

7. ”Sataa, sataa, ropisee…”

Mulla on ollut jo ihan penskasta asti ongelmana se, etten kerta kaikkiaan pysty nukkumaan sateella. Jo vähäinenkin ripotus ikkunalautaan saa mut kieriskelemään sängyssä itsetuhoisia ajatuksia hautoen eikä uni tule tasan niin kauan kun taivalta tippuu vettä.

8. ”No jos nyt yhdet hömpsyt!”

Blogipostauksia on kiva kirjoitella pienessä sievässä. Kokeilkaa vaikka!

9. Toisinaan on kiva hippeillä

Taas yksi lapsuudesta jäänyt tapa; pikkulinnut ynnä muut pihalle veivinsä heittäneet elukat on pakko haudata lähimetsään juhlallisten menojen kera. Voi siinä parit kyyneleetkin päästä tirahtamaan, mikäli edesmennyt räkättirastas on kokenut brutaalin kuoleman eivätkä edes omaiset ilmesty hautajaisiin. Onhan se piru vie surullista!

10. Kärsin toispuoleisesta kasvohalvauksesta

Eli toinen puoli kasvoistani on halvaantunut miltei kokonaan. Tapahtumaketju sai alkunsa alle vuoden ikäisenä, kun mun silmä alkoi vain yllättäen jumittamaan milloin minnekin ilmansuuntaan. Leikkauksen ansiosta säilyi mun henki ja suupielen hermot, mutta siitä ylöspäin (silmä, kulmakarva jne.) mä en pysty liikauttamaan mitään. Eikä mun vasen silmä mene kokonaan kiinni, mikä on joidenkin mielestä niinQ ällöö ja friikkii. 

Ihailkaa toki kaksinaamaisuuttani:

11. Sain töissä ”Vuoden 2012 Asiakkaiden pokailija” -tittelin

Pakko oli, kun pistää moinen paperilappunen silmään mun rönsyävältä ilmoitustaululta. Enkä mä edes yrittänyt iskeä sitä (söpöä) perheenisää!

11 haastajan kysymystä

1. Miksi aloit bloggaamaan?

Sinänsä paha kysymys, koska alun perin tässä taisi olla jotain ideaakin. Muotoiltakoot nyt niin, että mulla on tarve huomiohuorata ja saada ääneni kuuluviin – mikä siis olisikaan bloggaamista parempi tapa! Sanakin alkaa mennä perille, sillä yhä useampi tovereistani on jo kännipäissään tunnustanut lukevansa blogiani. Terve teille, ootte tasapuolisesti ihania!

2. Ketä/keitä ihailet ja miksi?

Äitiä. On se vaan kova muidu; elänyt villiä nuoruutta bäkkäreillä bailaten ja siitä tasoituttuaan punkenut maailmaan kolme kaaoshenkistä tenavaa.  Yhä se vaan pyörittää tomerana pyykkiä ja makaronilaatikkoa eikä valituksen sanaa kuulu!

3. Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?

Haitallinen, ärsyttävä, ympäristölle vaarallinen.

4. Entäpä blogiasi?

Sekametelisoppa, ulivalivittu, verbaalioksennus.

5. Mistä pidät itsessäsi?

Oon oppinut vasta viime aikoina arvostamaan sitä, että mä ilmaisen vitutustani hymyilemällä. Asiakaspalvelutyössä aika näppärä ominaisuus!

6. Mikä on suosikkijuhlapyhäsi ja miksi?

Pääsiäisessä on munaa.

7. Suosikkiblogisi tällä hetkellä?

Naapurintyttöä naidaan on edelleen huippu, vaikka kuollut onkin.

8. Kolme merkittävintä tapahtumaa elämässäsi?

Niin henkilökohtaista, että on mun suunnattoman vaikea olla vetämättä tätä vitsiksi. Yritetään edes; Isä paljastui isäpuoleksi, sama henkilö adoptoi mut ja se kun mun paksuun kalloon taottiin, että mä olen heikoista hetkistäni huolimatta aika voittaja.

9. Ammattisi/haave-ammattisi?

Tällä hetkellä olen media-assitentti (ja töissä pikaruokalafkassa...), haaveena journalisti tai kirjailija.

10. Mitä teit kesällä 2013?

Kiukuttelin ja itkin, riehuin ja nauroin. Tein töitä, lomailin Amsterdamissa ja sluibailin armottomasti niin kotosalla kuin hikisissä baareissakin. Kokonaisuudessaan mulla on ollut aika hassu ja tietyllä tapaa tapahtumarikas kesä, eli tätä muistellaan vielä vuosienkin päästä!

11. Suosikkipaikkasi koko maailmassa?

Meiän talon katolla on aika lungia poltella kessua ja miettiä henkeviä.

11 kysymystä haastettaville 

(Mä kyllä yritin ottaa tän vakavasti....)

1. Kumpi tulee päälle, juusto vai leikkele?

2. Onko sinulla riippuvuuksia?

3. Omistatko mitään kallista ja samalla turhaa?

4. Onko sinulla hassuja lempinimiä?

5. Viimeisin näkemäsi uni?

6. Millaiset yllätyspippalot pitäisit parhaalle ystävällesi?

7. Osaatko derivoida?

8. Onko sinulla arkipäivisin mitään aamurutiineja ja jos on, niin mitä?

9. Suurin toiveesi/haaveesi?

10. Uskotko yliluonnolliseen?

11. Minne sukat katoavat pesun jälkeen?

Haastettavat blogit

1.Pienen Shiban Elämää

2. Luckily the world is on my side

3. So close that you don't even see this far

4. Chase your dreams

5. Life, love and laughter in spain

6. Mitä sopuli tekee?

7. Loveismi

8. All in the name of...

9. Niittyleijona

10. BITCHKABOOM

11. Hakuna Matata

Arvatkaa vain kaksi kertaa, kaivoiko tämä blogielämästä ulapalla oleva tampio haastettavat demi.fi:n blogiosastolta. Itsepähän mainostelitte! :D

Pojat pilaa demimäisen fiilixen

❞ joomie 06.07. 23:57 (1/150)

Syrjäydyn tahallani tästä yhteiskunnasta naisettomuuden takia. En siis aio koskaan edes hakea töitä. Ja kenen maksettavaksi tämä tulee? No, tietenkin työssä käyvien naisten, koska miesten työttömyysprosentti on isompi kuin naisten. Kiva olla teidän naisten elättinä. Itsehän tämän aiheutitte kaikilla torjumisillanne. ❝

Olipa kerran demi.fi ja… Eiku hei, mitä vittua mä just luin?

Yksi sana: verbaalioksennus. Lisää sanoja: Miten ylilaudalta karanneiden katkerokundien voi olla niin tolkuttoman vaikea ymmärtää, ettei parinvalinta perustu järkeen? Joo, me naisethan syrjitään niin kutsuttuja betapoikia silkkaa ilkeyttämme.

Mää en vaan näe minkään maan logiikkaa siinä, miksi syyllistää naisia (tai ylipäätään ketään) torjunnasta ja nirsoilusta. Siis ihan oikeasti, jos ei vain tunne toiseen oikeanlaista vetoa, on mielestäni turhaakin turhempaa syytää katkeruuttaan toisen niskaan ja kiukutella maailman tappiin asti inhimillisestä kykenemättömyydestä taikoa tuosta vain esiin suuria tunteita ja roihuavaa intohimoa.  Vai miten on, pitäisikö sitä ihan tosissaan hankkia perheauto ja löytöeläinkodin sekarotupiski henkilön kanssa josta ei oikeasti edes välitä? Molemminpuolisen välittämisen sijaan on siis ihan okei seurustella vain seurustelun vuoksi?

En koe itseäni nirsona, mutta kyllä se tunteiden herääminen tiettyä särmää vaatii. Se on ihan sama, oletko sä strategisilta mitoiltasi parillakymmenellä sentillä varusteltu seteleissä kylpevä adonis – jos mä en pudottele tavaroita sun seurassa silkasta ihastusjännäilystä, on pelisi pelattu ja hellurei. Vaikka katkeruudessaan kierivät betapojat toisin kuvittelevatkin, mä en ihan tosissani pysty päättämään kenestä viehätyn. Loppujen lopuksi mä en oikeastaan edes tiedä, mitkä ominaisuudet miehissä tarkalleen ottaen saavat mun sukat pyörimään. Järkihän tästä on kaukana, pitää vain olla sitä jotain!

Kieltämättä olisi toki aika helkkarin siistiä, jos vois huomenna heräillessä päättää diggailla sitä tasapainoista unelmien heppitelinettä, jota äitikin kutsui oikein mukavaksi pojaksi. Raastaa se munkin kylmää sydäntä hoksata kerta toisensa jälkeen rämpivänsä samassa turhautuneisuuden turpeessa vallattoman ja välinpitämättömän kundin jäljiltä. 

Vaan miksi mä kuolaan lukuisten mahalaskujen jälkeenkin niiden vallattomien ja välinpitämättömien perään?

Itsevarmuus. Se on kuumaa kamaa, pojat!

Mua inspanneen keskusteluketjun voi lukea täältä. Keksi sille, joka spottaa mun ei-niin-salaisen nimimerkin. :D