Mää en ota enää ikinä

Tiedä sitten mistä moinen huonovointisuudella höystetty inspiraatio tulvahti, mutta nyt on viimeinkin tullut krapulapostauksen aika. En mää varmasti ole ainoa, jonka darroilla on selkeitä eri olomuotoja! 

Kalsari-krapula

Se yleisin ja legendaarisin. Kalsarikrapulassa housujen pitäminen jalassa on vaan niin jumalattoman ahdistavaa, eikä ole mitään sen taivaallisempaa kuin vain hengailla menemään mureat tyttöreidet huolettomasti paljaina. Kalsarikrapulan tunnusmerkkeihin kuuluu myös sängyssä lojuminen jalat seinää vasten nostettuina sekä armoton darrasapuskan mättäminen – kaikki tämä tietysti housutta.

Suttura-krapula

Sutturadarra ottaa vallan sillä siliän tien, kun herättyäsi rekisteröit olevasi jossain ihan muualla kuin omassa punkassasi. Pahimmassa tapauksessa alkujärkytys yltyy mittavaan morkkikseen ja siihen, että kotiuduttuaan ryntää pää kolmantena jalkana suihkuun hinkkaamaan ihonsa juuriharjalla verille.

Aalto-krapula

Kun huonovointisuus vyörähtää niskaan tasaisin väliajoin kuin aallot rannalle konsanaan. ”Hei, mulla on hyvä olo! …Eiku ei ookkaan.” Tässä tilassa ei kannata edes harkita syömistä, vaan raahautua kiltisti vällyjen väliin odottamaan tyynempää säätä.

Tämän nimityksen takana ovat krapulatoverit Debbie ja Masi.  ♥

ADHD-krapula

Sydän hakkaa, vapisuttaa ja olo on kuin kiinnikkeistään irronneella karusellihevosella. ADHD-darrassa eiliset mokailut aiheuttavat morkkiksen sijaan lukemattomia nauruhepuleita ja vallitseva asenne on suorastaan itsetuhoisen piittaamaton. Parhaimmillaan kokonaisvaltainen levottomuus ajaa siihen kuuluisaan uuteen nousuun ja ryyppyputkentulehdukseen.

Eristys-krapula

Kun seura ei vain kelpaa. Eristysdarrassa puheen tuottaminen on luolamiehen tasolla ja kiinnostus sosiaaliseen kanssakäymiseen hyytävästi miinuksen puolella. Tällöin etenkin perheenjäsenten kanssa väkinäinen jutustelu tuottaa suurta tuskaa, ja töykeiksi luokiteltavien mutinoiden jälkeen onkin vain parasta sulkeutua ylhäiseen yksinäisyyteensä tuijottamaan seinää. Pahimmassa eristys-krapulassa jopa koiran ylenpalttinen iloisuus ärsyttää.

Tämänkin takana on Masi(ina).

KUOLEMA!-krapula

Itku tulee, päässä jytisee tavallisen punakaartin torvisoittokunnan sijaan verinen kansalaissota(!) ja vessanpöntön halailu käy polvien päälle. Tämä olotila lähtee vain ajan kanssa, eli yleensä hyvinkin myöhään illalla. KUOLEMA!-krapulaan kuuluu myös lause ”mä en juo enää koskaan”.

Ja nyt kaikki ymmärtää mua taas edes snadisti paremmin, eiks je?