tiistai 24. helmikuuta 2015

Mitä tämä on


Vetäsin kevyesti mukillisen sylkeä väärään kurkkuun huomatessani edellisen postauksen aiheuttaman kävijäpiikin ja huimat 148 jakoa. Sen kunniaksi läträsin perinteiset tiistaiviinit kahteen lasiin ja kilistelin niitä toisiinsa samalla itsetyytyväisesti nyökytellen. 

Se on suuri hetki, kun saa pikaruokaduunarit rinkirunkkaamaan. Jaxuhalit!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Näin asioit pikaruokaravintolassa

1. Käytä jonotusaika hyödyksi esimerkiksi näpertämällä kännykkääsi tai mulkoilemalla paheksuvasti työntekijöitä. Tilaustasi ehdit miettiä vuorosi tullessakin, eikä etenkään kiireaikoina kukaan pahastu pähkäilysi aiheuttamasta odottelusta.

2. Etuile jonossa ja tuohdu siitä huomauttavalle työntekijälle.

3. Peruuta autokaistalle. Viimeistele suorituksesi porhaltamalla tuhatta ja sataa parkitusalueen STOP-merkin ohi.

4. Älä tuhlaa aikaasi kassatyöntekijän tervehtimiseen. Myös esimerkiksi "kiitos" on täysin yliarvostettua!

5. Tilaa jotain, joka kuuluu kilpailevan ketjun valikoimaan. Vänkää ja valita, kun tuotetta ei ole.

6. Tilatessasi puhu puhelimeen. Elehdi paheksuvasti, mikäli kassatyöntekijä kehtaa keskeyttää kysymällä esimerkiksi ateriaan kuuluvaa juomaa.

7. Vuorosi tullessa seiso parin metrin päässä ja puhu mahdollisimman hiljaa. Hermostu, mikäli kassatyöntekijä ei kuule.

8. Maksaessasi väistä kassatyöntekijän ojennettua kättä ja paiskaa kolikkosi tarjottimelle noukittavaksi. Autokaistalla sen sijaan laita rahat luukulle, jotta tuuli voi varmasti tarttua seteleihin.

9. "Pieni lasku" ja "ei mene verotukseen" -vitsit ovat aina yhtä uniikkeja. Käytä niitä.

10. Mikäli tilauksessasi on useampia juomia, mainitse ne saatuasi haluavasi kaikki ilman jäitä.

11. Älä kuuntele kassan kerratessa tilausta. Suivaannu, mikäli tilauksesta puuttuu jotain.

12. Kiireaikoina oleta kassan kantavan tarjottimesi pöytään. Mikäli tarjottimia on useampia, istu paikoillasi äläkä tee elettäkään auttaaksesi.

13. Vältä salityöntekijän siivoamia pöytiä. Sen sijaan istu sinne, jossa siivoamaan ei olla vielä ehditty. Valita sotkusta.

14. Jemmaa suolakurkut, nuo itse Saatanan luomukset, mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Taulut, kaihtimet ja penkkien välit ovat kaikki okei, ja työntekijät suorastaan ratkeavat riemusta nämä taitavasti piilottamasi aarteet bongatessaan.

15. Valehtele odotusaikasi määrästä. 10 minuuttia tuntuu varmasti 30 minuutilta.

16. Anna tuotteiden jäähtyä pöydässä vähintään puoli tuntia. Valita niiden olevan kylmiä.

17. Huomauta henkilökunnan vähäisyydestä. Kunnon asiakaspalvelija osaa kyllä jakautua kahteen, ellei jopa kolmeenkin osaan.

18. Kun huomaat työntekijän kantavan tuotteita pöytään, valehtele tilanneesi juuri ne. Seuraa käsi housuissa, kuinka kassatyöntekijää ryöpytetään tuotteiden oikean ostajan puolesta.

19. Jätä tarjottimesi pöytään. Näin tarjottimen siivoaminen jää joko työntekijöille tai seuraavalle asiakkaalle, kun taas itse voit marssia rehvakkaasti ulos ravintolasta.

20. Lähtiessäsi laita ravintolan ovet lukkoon. Tätä jäynää arvostavat niin työntekijät, kuin sisälle pyrkivät asiakkaatkin.

Ja ei, mulla ei ole lainkaan hiekkaa sinne kuulumattomissa paikoissa eikä katkeruus syö sisintäni. Tämän kirjoittaminen kirvoitti lähinnä lievästi väsyneitä hihityksiä, koska ihmiset ovat kaikessa ajattelemattomuudessaan lähinnä hassuja. Rakkautta ja hampurilaisia, ei sotaa!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Kämppäkavereista Herttaisin

Nään sun sieluun.


Purrnau!

Mä olen Hertta, jengitaustainen elämäm koululainen Huittisten suunnilta. Muutin Pääkaupunkiseudun Eläinsuojeluyhdistykseltä blogityypin kämppikseksi 1.marraskuuta - ja koska meillä tuli juuri kolme viikkoa yhdessäoloa täyteen, on munkin korkea aika vähän esittäytyä.

Mysteeriksi jääneen, mutta takuulla hurjan taustani vuoksi oikeaa ikääni ei tiedetä, mutta arvelivat sen heiluvan 3-5 vuoden paikkeilla. Vaikka suhtaudunkin kaikkeen (paitsi imuriin!) aikuisen järkevästi, oli tuo kolmen viikon takainen muutto aika stressaavaa - tasan kaksi viikkoa siinä ehti vierähtää, ennen kuin diilasin kohtaloni tuon huithapelin huomassa ja änkesin samaan sänkyyn yöksi. Eikä se edes ajanut mua pois, vaikka aluksi vähän mutisikin.

Luonteeltani mä olen nimeni mukaisesti oikein herttainen, Tyypin mukaan varsinainen sarjahurmaaja sille päälle sattuessani. Mielipuuhaani on sapuskan kerjääminen (ja kärkkyminen, koska aina siltä putoaa jotain!), sängyllä mönkiminen sekä ikkunalaudalla pönöttäminen lähikapakan asiakaskunnan örvellystä seuraten. Rikossarjojen katsominen sohvalla on myös jees, koska silloin Tyyppi rapsuttaa ihan robottina jopa tunnin putkeen.

Lyhyestä virsi kaunis, koska Tyypillä on käsi kipeenä. Ja se on muuten ihan mahdoton spämmäämään mun nassua Instagramiin, että mua voi mennä ihailemaan sinne!


torstai 2. lokakuuta 2014

Nyt ollaan jännän äärellä

Onko kukaan muu koskaan miettinyt, kuinka jännä juttu ovisilmä on? Peukalonpään kokoinen reikä ovessa, josta kurkatessa avautuu kokonainen uusi maailma.

Rappukäytävä. Ja rappukäytävässä vasta tapahtuukin. Kun malttaa aikansa tiirailla, voi nähdä vaikkapa naapurin, naapurin söpön koiran, imurin vittuuntuneen siivoojan jatkeena tai hyvällä lykyllä jopa sen keskikaljasankarin, joka vinguttaa naapurin tätiä kuin Visaa konsanaan harva se yö.

Jos tuuri käy, voi ovisilmästä päästä myös todistamaan oman äitinsä henkistä kamppailua, kun se miettii soittaako kohteliaasti ovikelloa vai paukatako omilla avaimillaan sisään. Lähes aina se valitsee jälkimmäisen, koska jotkut äitijutut vaan menee niin.

Yleensä ovisilmästä on turvallista seurata anonyymisti rappukäytävän melskettä, mutta parina viime päivänä on naapurin koira selkeästi aavistellut jotain. Eilen se katsoi suoraan muhun. Uhkaavasti. Kuumotti niin, että siirryin keittiöön polttamaan kananmunan paistinpannuun. Siellä se lepää edelleen liedellä Teflon® Select -pinnoitteeseen takertuneena, koska toistaiseksi mulle ei ole vielä siunaantunut motivaatiota raaputella sitä irti.

Ovisilmän lisäksi myös inspiraatio on ihan tolkuttoman jännä juttu. Sitä voi saada niin musiikista, kuin vaikkapa internetin kissavideoista. Loputon lista, jossa kukin taaplaa tyylillään. Eikä siinä ole mitään väärää, vaikka inspiroituisi niinkin hassusta asiasta kuin reiästä ovessa.

Ei se kuitenkaan ihan mikä tahansa reikä oo. Tosin kuvaa siitä on kyllä ihan mahdoton saada.